1800-luvulla suomalaiset taiteilijat hakivat koulutusta ulkomailta, erityisesti Tukholmasta ja Pietarista, mutta vuosisadan puolivälistä alkaen erityisesti myös Saksan Düsseldorfista. Kaupungin taideakatemiassa nuorille taiteilijoille opetettiin, että luonto on taiteilijan tärkein opettaja. Tämän opin mukaisesti nuoret taiteilijat suuntasivatkin luonnon helmaan.

Taiteilijat saattoivat vaeltaa pitkiäkin matkoja maalaustarvikkeineen. Vuosisadan puolivälissä teollisesti tuotetut tuubiöljyvärit yleistyivät ja ne mahdollistivat maalaamisen suoraan paikan päällä ulkona. Silti yleisempää oli edelleen tehdä vain luonnokset paikan päällä ja työstää varsinainen maalaus myöhemmin ateljeeolosuhteissa.

Lähteet:

Lumen maa. Lumikuorrutteisesta talvi-idyllistä modernin talven kuvaukseen toim. Hautala-Hirvioja Tuija, Katajamäki Johanna
Rovaniemen taidemuseon julkaisu, 2018

Meidän kuvamme – maa ja kansa
Ilvas Juha
SKS, 2008

Kaunis Suomi. Maaseutumaisemakuvaston historiaa 1800-luvulta EU-Suomeen
Vallius Antti
Tammi, 2015

Suomi-kuvasta mielenmaisemaan
Kansallismaisemat 1800- ja 1900-luvun vaihteen maalaustaiteessa Lukkarinen Ville, Annika Waenerberg
SKS, 2004

Werner Holmberg
Lukkarinen Ville, Pennonen Anne-Maria
Parvs, 2017