AUKUSTI VEURO (1886–1954)
Larin-Kyöstin syntymäkodin sija
1949
pronssi
Hämeenlinnan kaupungin kokoelma

Hämeenlinnalaissyntyinen runoilija Larin-Kyösti toivoi jo elinaikanaan, että hänen syntymäkotinsa saisi oman muistomerkkinsä. Runoilijan toive täyttyi kesällä 1949, jolloin kuvanveistäjä Aukusti Veuron toteuttama pronssireliefi paljastettiin Tampereentien varrella sijainneen syntymäkodin paikalla. Lukuisista julkisista veistoksistaan tunnettu Veuro opiskeli aikoinaan kuvanveistäjä-professori Emil Wikströmin johdolla, ja palkittiin Grand Prix -palkinnolla Pariisin maailmannäyttelyssä.

Runoilija Larin-Kyöstin syntymäkoti on sijainnut vanhan Tampereentien varrella Kaupunginpuiston puolella. Paikka on jäänyt tietä levennettäessä ja pengerrettäessä tien alle. Tässä Kaupunginpuiston puutarhurin virka-asunnossa syntyi 5.6.1873 Karl Gustaf Larsson, joka oli sukujuuriltaan ruotsalainen. Isä toimi puutarhurina, ja äiti leskeksi jäätyään ravintoloitsijana. Vanhemmat halusivat suomalaistaa poikansa ja laittoivat hänet suomenkieliseen kouluun. Opinnot jatkuivat Hämeenlinnan lyseossa, joka oli tuolloin yksi nousevan fennomanian keskuksia. Lyseossa Larin-Kyöstin luokkatoverina oli Eino Leino, jonka kanssa hän solmi elinikäisen ystävyyssuhteen.

Ruotsalaisperheen pojasta tuli kirjailijana hämäläisistä hämäläisin. Hänen runoilija-asteikkonsa on laaja, mutta tuotannon ydin on hämäläinen kylä ja hämäläinen maisema. Maanläheisyydessään hän ei pyri nousemaan turhiin korkeuksiin, vaan laulaa maisemasta ja rakastaa sitä mitä näkee ympärillään. Larin-Kyösti on ennen kaikkea ilon ja Suomen kesän kuvaaja.

Veistoksen vaiheet

Aukusti Veuron suunnittelema Larin-Kyöstin syntymäkodin muistomerkki paljastettiin 25.6.1949. Runoilija oli itse eläessään muistomerkistä puhuttaessa lausunut, että hän näkisi mielellään sen pystytettäväksi tuolle paikalle. Luovutuspuheen piti kaupunginjohtaja Kalervo Pellinen. Kaupunginarkkitehti Olavi Sahlberg on suunnitellut muistomerkin kivirakenteet. Kivipylväät ovat olleet Kaupunginpuiston portinpylväitä.

Aukusti Veuro

Aukusti Veuro syntyi 20.9.1886 Sääksmäellä, jossa myös kuoli 5.5.1954. Nuoren taiteilijan pääasiallinen opettaja oli vuosina 1907–09 kuvanveistäjä-professori, ’Visavuoren mestari’ Emil Wikström, joka oli myös kotoisin Sääksmäeltä. Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulua Veuro kävi vuoden1910.

Luontainen vaatimattomuus ja pitkäaikainen työskentely pronssinvalajana ovat ehkä syynä siihen, että Veuron nimi usein jää mainitsematta kuvanveistosta puhuttaessa. Kuvanveistäjä Wäinö Aaltonen oli Veuron lanko, eikä heidän vaikutustaan toisiinsa voi sivuuttaa. Aukusti Veuro valoi pronssiin Aaltosen Ateneumissa olevan Paavo Nurmen juoksijapatsaan, 1924. Tästä hänelle myönnettiin Grand Prix Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1937.

Veuro teki lukuisia julkisia veistoksia, muun muassa Hämeenlinnan taidemuseon edustalla olevan Vasikanjuottaja-veistoksen. Hän voitti vuonna 1930 Aleksis Kiven patsaskilpailussa 1. palkinnon, mutta hän luopui työn toteuttamisesta lankonsa hyväksi. Veuron Aleksis Kivi -veistos, 1934 pystytettiin Nurmijärvelle. Aukusti Veuro suunnitteli Hämeenlinnaan sankaripatsaan Ahveniston hautausmaalle, ja vuonna 1937 valmistunut J. H. Erkon muistopatsas on Orimattilassa. Hämeenlinnan Kaupunginpuistossa on puiston perustajan maaherra Otto Rehbinderin muistokivessä Veuron suunnittelema pronssinen muistolaatta.

Aukusti Veuro oli taiteilijana vaatimaton ja hiljainen. Hänen taiteilijakuvaansa voi luonnehtia luonnonläheiseksi ja pehmeän plastilliseksi. Teokset ovat tunnelmaltaan aitoja ja sisäistyneitä.