Vasikanjuottaja
AUKUSTI VEURO (1886–1954)
Vasikanjuottaja
1954
pronssi
Hämeenlinnan kaupungin kokoelma
Hämeenlinnan taidemuseon edustalla on kaunis veistos vasikkaa juottavasta tytöstä. Kuvanveistäjä Aukusti Veuro on kuvannut elävästi ihmisen ja eläimen lämminhenkistä suhdetta. Veistos on eräänlainen työn muistomerkki – se on kunnianosoitus maaseudun naisten ansioille karjanhoidon saralla. Teoksen nimi on Vasikanjuottaja, ja se on jo yli 60 vuoden ajan ilahduttanut Viipurintien sillan kulkijoita.
Veistoksen vaiheet
Vasikanjuottaja on Hämeenlinnan kaupungin ensimmäinen julkinen veistos. Teos tilattiin kuvanveistäjä Aukusti Veurolta vuonna 1946 Hämeenlinna-Seuran taidejaoston näyttelyssä olleen Veuron kipsiluonnoksen mukaisena. Veistos valettiin pronssiin Taidevalimo Aaronissa Helsingissä. Veistoksen paljastustilaisuus pidettiin 29.11.1954 taidemuseon edustalla.
Vasikanjuottaja-veistos on saanut aiheensa maaseudulta arkisen työn parista. Veistos on kunnianosoitus maaseudun naisten työlle erityisesti karjanhoidon parissa. Vasikanjuottajassa Veuro on elävästi ja taitavasti yhdistänyt ihmisen ja eläimen suhteen veistokselliseksi kokonaisuudeksi. Veistos jäi Veuron viimeiseksi teokseksi.
Aukusti Veuro
Kuvanveistäjä Aukusti Veuro syntyi 20.9.1886 Sääksmäellä ja kuoli 5.5.1954 Sääksmäellä. Pitkäaikainen työskentely pronssinvalajana on ehkä yksi syy siihen, miksi Veuron nimi usein jää mainitsematta kuvanveistosta puhuttaessa. Kuvanveistäjä Wäinö Aaltonen oli Veuron lanko, eikä heidän vaikutustaan toisiinsa voi sivuuttaa. Aaltosen Ateneumissa olevan Paavo Nurmen juoksijapatsaan, 1924 Aukusti Veuro valoi pronssiin, mistä Aaltoselle myönnettiin Grand Prix Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1937.
Veuro teki lukuisia julkisia veistoksia. Hän suunnitteli Hämeenlinnaan sankaripatsaan Ahveniston hautausmaalle. Hämeenlinnan Kaupunginpuistossa on puiston perustajan maaherra Otto Rehbinderin muistokivessä Veuron pronssinen muistolaatta.
Aukusti Veuro oli taiteilijana vaatimaton ja hiljainen. Hänen taiteilijakuvaansa voi luonnehtia luonnonläheiseksi ja pehmeän plastilliseksi. Teokset ovat tunnelmaltaan aitoja ja sisäistyneitä.
Veuro, Aukusti
1946