Hämeenlinnan taidemuseo

Albert Edelfelt (1854-1905) vietti Hämeenlinnassa lapsuutensa, vuodet 1855-1866. Hänen isänsä oli Hämeen läänin lääninarkkitehti. Edelfeltin kunniaksi kiinnitettiin nykyisen Piparkakkutalon seinään muistolaatta 20.11.1955. Aloitteen asiassa teki kaupungin kulttuurilautakunta. Pitämässään paljastuspuheessa lausui asianajaja Harald Toivola juhlallisesti, että tälläkin laatalla tahdottiin "korostaa taiteen ja kulttuurin merkitystä elämän rikastuttajana ja tekijänä, joka valaa arkiseen elämään sisältöä ja luo kauneusarvoja".

Keisari Aleksanteri II saapui kesällä 1863 Parolan varuskuntaan tarkastusmatkalle. Häntä oli Hämeenlinnan rautatieasemalla vastaanottamassa suuri hurraava väkijoukko. Merkittävää tapausta varten kaupunkiin oli rakennettu kaksi kunniaporttia.

Suomalaisen taideteollisuuden vahvan vaikuttajan Antti Nurmesniemen (1927-2003) kunniaksi paljastettiin muistolaatta 31.8.1998. Se on hänen synnyintalonsa paikalla olevan talon kohdalla. Nurmesniemi on tehnyt merkittävän uran sisustusarkkitehtina ja muotoilijana Suomessa ja kansainvälisesti. Hän on saanut työstään lukuisia kotimaisia ja kansainvälisiä palkintoja.

Arkkitehti ja opettaja Armas Lindgrenin (1874-1929) muistolaatta paljastettiin loppuvuodesta 1975. Laatan hankinnasta teki aloitteen asianajaja Harald Toivola. Lindgren syntyi ja varttui Hämeenlinnassa. Hänen isänsä oli sanomalehti Hämäläisen toimittaja. Kirjoitettuaan ylioppilaaksi Hämeenlinnan lyseosta Armas Lindgren lähti Helsinkiin opiskelemaan arkkitehdiksi. Vuonna 1902 hänestä tuli Taideteollisuuskeskuskoulun eli taideteollisen korkeakoulun edeltäjän ensimmäinen taiteellinen johtaja.

Eemil Nestor Setälä (1864-1935) aloitti Hämeenlinnan lyseon oppilaana vuonna 1874. Sillä toveripiirillä, johon Setälä kuului, oli ensi luokilta lähtien "tieteellisiä" harrastuksia: pidettiin kaverusten kesken mm. esitelmiä ja kokeita eri aineissa ja jopa käännettiin kirjallisuutta.

Armas Einar Leopold Lönnbohm (1878-1926), myöhemmältä taiteilijanimeltään Eino Leino, muutti Kainuusta Hämeenlinnaan vanhimman veljensä luo vuonna 1890. Leino itse kuvasi Elämäni kuvakirjassa vaikutelmiaan Hämeenlinnaan saavuttuaan: "Jo itse ilmasto oli toinen, lempeämpi, lauhempi ja ikäänkuin inhimillisempi. Samalla vaikutti se minuun satukirjalta, jonka joskus lasna olin lukenut. Enhän ollut koskaan elämässäni nähnyt edes omenapuuta kasvavan punertavine hedelmineen."

Armas Einar Leopold Lönnbohm (1878-1926), myöhemmältä taiteilijanimeltään Eino Leino, muutti Kainuusta Hämeenlinnaan vuonna 1890. Perheen vanhin lapsi Oskar oli kutsunut hänet ja Artturi-veljen Hämeenlinnaan koulunkäyntiä jatkamaan, kun suuren perheen taloudellinen tilanne Kainuussa oli isän kuoleman jälkeen vaikea. 12-vuotias Eino Leino meni syksyllä 1890 Hämeenlinnan Lyseon neljännelle luokalle.

Kalevalan kokoaja Elias Lönnrot (1802-1884) keskeytti juuri alkaneet opintonsa Porvoon kymnaasissa vuonna 1820. Hän muutti Hämeenlinnaan ryhtyäkseen kaupungin apteekin harjoittelijaksi. Aluksi uusi oppilas ei tehnyt edullista vaikutusta. Hänen vaatteensa olivat huonot ja hän oli kömpelö. Pian apteekkari kuitenkin huomasi Lönnrotin ahkeruuden ja lahjakkuuden. Työtä riitti, sillä Hämeessä lääkkeitä sai vain Hämeenlinnasta ja Tampereelta.

Paikallisen kirkkoherran poika Fredrik Cygnaeus syntyi Hämeenlinnassa 1.4.1807. "Tosin Hollolan kirkkoherrakunta vei jo v. 1811 Hämeenlinnalta lahjakkaan ja tarmokkaan kirkkoherran ja 4-vuotias Fredrik sai samalla siirtää leikkihevosensa Vanajaveden rantapenkereltä Hollolan pappilan pihamaalle", lausui muistolaatan paljastustilaisuudessa lyseon rehtori Antti Valve vuonna 1948.

Sortokausien (1899-1905 ja 1908-1917) toimenpiteet Suomen venäläistämiseksi kuohuttivat täällä mielialoja. Varsinkin ylioppilaspiireissä oltiin valmiita aseelliseen vastarintaan. Tätä ajatellen ylioppilaille ryhdyttiin vuonna 1915 antamaan sotilaskoulutusta Saksassa.