Hämeenlinnan taidemuseo

Kirjailija Hilja Haahden (1874-1966) syntymäkodin paikalla olleen talon muistolaatta paljastettiin 22.5.1957. Iäkäs kirjailija oli itsekin paikalla puolisoineen. Puhuessaan tilaisuudessa hän sanoi olevansa hartain sydämin läsnä ja muistavansa lapsuudenkotinsa sisustuksestakin joitain yksityiskohtia, vaikka olikin vasta 4-vuotias muuttaessaan siitä toiselle puolelle kaupunkia. "Tällä paikalla on minuun ihmeellinen vetovoima", hän kertoi. Haahti aloitti kirjoittamisen jo nuorena, mihin paljon vaikutti se, että hänen äitinsä oli ensimmäinen suomeksi kirjoittanut naiskirjailija Theodolinda Hahnsson.

Eversti Hugo Standertskjöld (1844-1931) oli suomalaisperäistä aatelissukua, kotoisin Janakkalan Vanantaan kartanosta. Hänestä tuli menestynyt liikemies. Valtavan omaisuutensa ja teollisuusuransa hän loi Venäjällä Tulan ja Izhevskin kivääritehtaissa, joissa hän toimi johtotehtävissä. Palattuaan Suomeen Standertskjöld sijoitti varojaan mm. ostamalla Kaukaan tehtaat Lappeenrannan liepeiltä ja muuttamalla ne selluloosaa tuottavaksi suuryritykseksi. Nykyään tehtaat ovat osa UPM-konsernia.

Jatkosodan jälkeen Panssaridivisioonaa supistettiin rauhanajan tarpeiden mukaiseksi. Tämä vaikutti puolustusvoimien orgnisaation muotoutumiseen myös Hämeenlinnassa. Kaupungin varuskuntaan liitettiin uusina yksiköinä armeijakunnan esikunta sekä kevyt prikaati, johon kuuluivat jääkäripataljoona, panssaripataljoona, mittauspatteri ja autokomppania. Kevyen prikaatin nimi muutettiin vuonna 1952 Panssariprikaatiksi ja samalla uudesta panssarirykmentistä tuli prikaatin keskeisin osa.

"Talo-osakeyhtiö Suojan" valmistuminen vuonna 1930 ratkaisi Hämeenlinnan suojeluskuntaa ja lottia pitkään vaivanneen omien tilojen puutteen. Suunnitelman osakepääoman kokoamisesta oli tehnyt kauppaneuvos Arvi A. Karisto. Tarkoituksena oli saada kaupungin "jokainen porvarillisesti ajatteleva, tuloja nauttiva kansalainen osakkeenomistajaksi", yhtiöitä ja yhdistyksiä unohtamatta. Enemmistön osakkeista merkitsivät Hämeenlinnan kaupunki, suojeluskunta ja Hämeenlinnan Lotta Svärd –yhdistys.

Hämeenlinnan kaupungin ensimmäistä kirkkoa alettiin rakentaa 1660-luvun alkuvuosina. Kaupunki sijaitsi tuolloin vielä nykyisen linnankasarmin tienoilla. Vuoteen 1659 saakka kaupunkilaiset olivat käyneet linnan kirkossa, mutta linna kirkkosaleineen tuhoutui pahoin tulipalossa 1659. Kirkko, joka valmistui 1666, oli pieni puusta tehty ristikirkko. Sen vieressä oli hirsiaidalla ympäröity hautausmaa.

Ensimmäinen suomenkielinen normaalilyseo, Hämeenlinnan Normaalilyseo, aloitti toimintansa vuonna 1873. Se oli maan tärkein suomenkielinen ylioppilastutkintoon valmistava koulu, jonka opetuksen laatua yliopiston kasvatustieteen professorin tuli valvoa. Normaalilyseon aktiivisten ja lahjakkaiden opettajien myötä pääkaupungin suomalaisen sivistyneistön suomalaisuushenki alkoi tuntua vahvana Hämeenlinnassakin.

Hätilällä on pitkät perinteet. Keskiajalla se oli yksi suurimmista Hämeen linnan kupeessa olleista itsenäisistä talonpoikaiskylistä. Vuonna 1551 siellä oli 10 taloa. Sittemmin se on toiminut kruunun virkatalona ja suurena vuokratilana.

Hämeenlinnan kaupungissa ja sen lähialueilla oli talvisodan aikana lukuisia sotilaallisia kohteita. Kaupunkia pommitettiinkin talvisodan aikana kahdeksan kertaa. Tuhoisin oli tammikuun 13. päivänä 1940 tapahtunut ilmahyökkäys, johon osallistui kahdeksan konetta. Ilmahälytys annettiin klo 13.50 ja pommitus alkoi klo 14.08. Hyökkäys kohdistui pääasiassa rautatieaseman ympäristöön ja se vaati 14 ihmisen hengen. Parikymmentä henkeä loukkaantui.

Rauhankatu 3:ssa, Paavonkulmassa, toimi vuosina 1929-1968 synnytyssairaala. Sen perusti Ensio Kurki-Suonio ja toiminta-ajatuksena oli antaa äideille – eikä pelkästään varakkaille äideille – mahdollisimman hyvää ja yksilöllistä hoitoa. Sairaalassa jopa käytettiin siihen aikaan hyvin harvinaista vierihoitoa. Kurki-Suonio korosti myös aina rintaruokinnan tärkeyttä, sillä hän uskoi sen mm. parantavan äidin ja lapsen välistä suhdetta.

Juho Kusti Paasikivi (1870-1956) vaikutti Suomen politiikan ja talouden keskiössä erilaisissa julkisissa tehtävissä yli 50 vuoden ajan. Hänen uransa huipentui presidenttikauteen 1946-1956. Sitä ennen hän ehti toimia mm. rauhanneuvottelijana, Moskovan-lähettiläänä, pääministerinä ja 20 vuotta suuren Kansallis-Osake-Pankin johtajana.