Hämeenlinnan taidemuseo

Moni hämeenlinnalainen puisto on saanut oman veistoksensa. Vanajaveden läheisyydestä löytyvää rantapuistoa koristaa kuvanveistäjä Into Saxelinin Herääminen, nuoren neidon muodon saanut kivinen veistos. Klassistisesta kuvanveistosta vaikutteita saanut teos liitettiin kaupunginarkkitehti Olavi Sahlbergin suunnittelemaan lumpeenkukka-altaaseen vuonna 1957. Hämeenlinnalaissyntyinen Saxelin toteutti veistoksensa Vehmaan punaisesta graniitista.

Kuvanveistäjä Jaakko Veuron Hämeenlinna ennen ja nyt -veistos juhlistaa paikallisia kauppiaita ja käsityöläisiä. Isänsä kuvanveistäjä Aukusti Veuron jalanjäljillä jatkaneen Jaakko Veuron teos kuvaa Hämeenlinnan elämää ja elinkeinoja 1800- ja 1900-luvun vaihteessa. Paikallisten suurmiesten, kuten kauppaneuvos Arvi A. Kariston ja eversti Hugo Standertskjöldin, lahjoitusten avulla rahoitettu teos on koristanut nykyistä Ystävyydenpuistoa toukokuusta 1968 lähtien.

Kuvanveistäjä Gunnar Finnen Ilves-veistos tarkkailee neljän metrin korkeudesta Hämeenlinnan torin elämää. Graniittipylvään päälle 1920-luvulla asetettu klassinen pronssiveistos on tärkeä osa arkkitehti Oiva Kallion suunnittelemaa pankkirakennusta. Viime vuosisadan alkupuolen merkittäviin kotimaisiin kuvanveistäjiin lukeutuvan Finnen julkisiin teoksiin kuuluvat myös Topeliuksen muistomerkki Helsingin Teatteriesplanadilla sekä Eduskuntatalon julkisivua koristavat 14 pylvästä.

Puistoissa voit myös törmätä hämeenlinnalaisiin suurmiehiin. Näistä tunnetuin lienee säveltäjämestari Jean Sibelius, jolle Hämeenlinnassa on omistettu oma puistokin. Keskeiseltä paikalta nimikkopuistonsa siimeksestä Nuori Sibelius seurailee kaupungin elämää ja puistossa liikkujia. Kuvanveistäjä Kain Tapperin vaikuttava veistos on vuodelta 1964. Jean Sibeliuksen varhaisvuosien tunnelmaa voi aistia muutaman korttelin päässä puistosta sijaitsevassa Sibeliuksen syntymäkoti -museossa.

Vehreä Aulangon puistometsä on matkailijoiden kestosuosikki. Entisen Karlbergin kartanon mailla sijaitsee Aulangonvuori, jonka näkötornista avautuu säveltäjä Jean Sibeliustakin inspiroinut kansallismaisema. Vuorelta alas rantaan laskeutuvat kiviportaat johdattavat Karhuluolalle, joka toimii kotina kuvanveistäjä Robert Stigellin Karhut-veistokselle. Näyttävä vuolukiviveistos valmistui vuonna 1906 ja jäi palkitun taiteilijan viimeiseksi suureksi veistokseksi.

Hämeenlinnan Pysäköinti Oy:n rakennuttaman pysäköinti- ja palvelulaitos Pöölin julkisivun hyväntuulinen, punaiseksi maalattu Kartio-teos näkyy kauas. Teos on virolaisen kuvanveistäjä Neeme Külmin (s. 1974) Yli kuusimetrinen teos, joka on valssattu ja hitsattu ruostumattomasta teräksestä. Kartio on ensimmäinen julkinen taideteos Hämeenlinnan Asemanrannan alueella ja osa Asemanrannan taideohjelmaa.

Hämeenlinnalaisen Hotelli Punaportin edustalta löytyy todennäköisesti maamme suurin yhtenäisestä kivilohkareesta tehty monumentti. Kuvanveistäjä Matti Peltokangas kertoo Kevät-veistoksen kaarien symboloivan elämää. Punaisesta pallograniitista tehty jykevä veistos paljastettiin yleisölle 13.10.1988. Useista julkisista teoksistaan tunnettu taiteilija käyttää mielellään suomalaista kiveä, koska se tarjoaa rajattomia mahdollisuuksia.

Raatihuoneenkadun kävelykadulla liikkuvia tervehtii Pertti Kukkosen veistos nimeltä Kohtaaminen. Hämeenlinnalaissyntyisen kuvanveistäjän näyttävä teos koostuu kahdesta toisiinsa nojautuvasta kappaleesta ja kahdesta vesialtaasta, joiden vuoroin nouseva ja laskeva pinta tuo teokseen ajallisen ulottuvuuden. Yhdessäoloa symboloiva veistos on toteutettu kuparibetonista, joka on Kukkosen maailmanlaajuisesti patentoitu keksintö.

Nykyisen Koulutuskeskus Tavastian pihaa Myllymäen laella komistaa kuvanveistäjä Raimo Heinon Konerytmi. Lukuisista julkisista veistoksista sekä mitalitaiteestaan tunnettu Heino toteutti kaksiosaisen veistoksensa 1970-luvulla silloisen Hämeenlinnan teknillisen koulun pihalle teräslevystä ja singelibetonista. Myös nimillä ’Humaltunut kampiakseli’ ja ’Teknillinen ratkaisu’ tunnetun teoksen yläosa kuvaa osuvasti koneen osien rytmiikkaa.

Hämeenlinnan pääkirjaston edusta sai oman veistoksensa kirjastotalon avajaisten yhteydessä vuonna 1983. Kuvanveistäjä Nina Ternon Kullervo valettiin pronssiin Järvenpäässä. Hämeenlinnan musiikkiopiston pianonsoiton opettajana 1960-luvulla työskennellyt taiteilija on tunnettu ratsastaja-aiheistaan, joissa hän käsittelee ihmisen ja luonnon suhdetta. Kullervo Kalervonpojan neidonryöstöä kuvaava veistos toimii myös kunnianosoituksena menneille sukupolville.