Neeme Külm
Kartio
2020
Ruostumaton teräs
Pituus 6.1 m (halkaisija 3.3 m levein kohta, 0.7 m kapein kohta), paino 3200 kg

Hämeenlinnan Pysäköinti Oy:n rakennuttaman pysäköinti- ja palvelulaitos Pöölin julkisivun hyväntuulinen, punaiseksi maalattu Kartio-teos näkyy kauas. Teos on virolaisen kuvanveistäjä Neeme Külmin (s. 1974) Yli kuusimetrinen teos, joka on valssattu ja hitsattu ruostumattomasta teräksestä. Kartio on ensimmäinen julkinen taideteos Hämeenlinnan Asemanrannan alueella ja osa Asemanrannan taideohjelmaa.

Kuvanveistäjä Neeme Külm valmistui Viron taideakatemiasta vuonna 1998 ja on osallistunut lukuisiin yksityis- ja ryhmänäyttelyihin niin Virossa kuin ulkomaillakin. Külm on toteuttanut lukuisia julkisia taideteoksia vaativiin kohteisiin. Teoksen ja tilan vuoropuhelu sekä suhde arkkitehtuuriin ja ympäristöön on hänelle tärkeää.

Kartio-teoksen muoto on tuttu ja tunnistettava

Taiteilija Neeme Külm kertoo Kartio-teoksensa lähtökohdista:

– Luova työskentelyni alkaa yksinkertaisesta kysymyksestä – mitä minä tässä kohtaan? Meihin vaikuttavat kaikki kohtaamamme asiat säästä ihmisiin. Valitsemani kartiomainen muoto on useimmiten yksiselitteinen ja universaali. Tämän geometrisen muodon tunnistavat sekä hiekkalaatikossa leikkivät pikkulapset että aikuiset, olivatpa he kiinnostuneita sitten tieteestä, tekniikasta, taiteesta tai mistä hyvänsä muusta. Minua kiehtoi idean yksinkertaisuus. Se on kuin yksi sointu, arkkitehtuurin ja ympäristön aiheuttama fyysinen reaktio.

Teoksessaan Neeme Külm käsittelee taiteen ajallisuutta ja kertoo pohtineensa tässä yhteydessä myös pysähtymisen ja arkisten hetkien merkitystä:

– Minua viehättää ajatus siitä, että Kartio on kuin kaupunkitilan valmisesine (objet trouvé). Teos muistuttaa liikennekartiota, joka on kuin puun oksaan ripustettu paita. Esitystapa ruokkii ideaa väliaikaisuudesta. Vaikka teoksen materiaali on kestävä, niin ajatus siitä että taide ei ole ikuista, on vapauttava. Haluan laittaa liikennekartion esteeksi loputtoman kiihdytyksen tielle, estämään meitä yliarvioimasta itseämme. Se pakottaa meidät hidastamaan, aistimaan hetken ja kietoutumaan arkeen.