Vaelluksemme suomalaisten maisemamaalausten äärellä päättyy erämaatunnelmiin. Kuten aiemmin todettiin, taiteilijat käänsivät katsettaan erämaiden suuntaan 1800-luvun lopulla. Ylhäältä nähty metsä nousi keskeiseksi maisematyypiksi.

Tällaisen panoraamanäkymän yhtenä lähtökohtana oli tiluksiaan tarkastelevan maanomistajan katseen kuvaaminen ja maisematyyppiä on kutsuttu myös nimellä “imperialistinen näköala”.

Erämaat ja koskematon metsämaisema nähtiin 1800-luvun loppupuolelta alkaen kansallismaisemana ja suomalaisuuden omakuvana. Sellaisena se on lunastanut paikkansa vahvasti.

Vaikka Suomi on täynnä erilaisia maisema- ja maastotyyppejä, kalliot ja karu metsämaisema koetaan yhä tänä päivänäkin hyvin tyypillisenä suomalaisuuden maisemana.

Kiinnostavaa onkin, kuinka pitkään kansallisromantiikan kuvasto vaikuttaa mielikuviimme suomalaisesta maisemasta.

Lähteet:

Lumen maa. Lumikuorrutteisesta talvi-idyllistä modernin talven kuvaukseen toim. Hautala-Hirvioja Tuija, Katajamäki Johanna
Rovaniemen taidemuseon julkaisu, 2018

Meidän kuvamme – maa ja kansa
Ilvas Juha
SKS, 2008

Kaunis Suomi. Maaseutumaisemakuvaston historiaa 1800-luvulta EU-Suomeen
Vallius Antti
Tammi, 2015

Suomi-kuvasta mielenmaisemaan
Kansallismaisemat 1800- ja 1900-luvun vaihteen maalaustaiteessa Lukkarinen Ville, Annika Waenerberg
SKS, 2004

Werner Holmberg
Lukkarinen Ville, Pennonen Anne-Maria
Parvs, 2017